Erilainen joulu

Joulu oman perheen kesken

 

 

 

 

Nyt oli erilainen vuosi, erilainen joulu ja aivan uudet perinteet aloitettu! Tuplasynttärihäslinki ja gugguun pop-up shop ja kummitytön "mallikeikka" oli vain viikkoa ennen joulua. Oli kivaa, mutta joulun järjestäminen jäi viimetinkaan. Päätin ostavani kaikki 23.12, toisin kävi, kun keskustaan lähdettyäni KUUMEESSA tajusin korttini jääneen kotiin.. eipä siinä auttanut, kun lähteä hakemaan. Ei löytynyt korttia ja meni puoleenpäivään ennen kuin rahalähetin keskustaan ja pystyimme jatkaa jouluostoksia. Kaikkia ei keretty kuitenkaan hankkia ja osa ostoksista oli suoritettava erittäin aikaisin jouluaattoaamuna!

Nyt oli ensimmäinen joulu koskaan ihan vain lasten kanssa. Muina jouluina olen mennyt oman perheeni luo pohjanmaalle ja nyt päätin olla ihan omassa rauhassa. Usein tuottaa vaikeuksia se, että missä yövymme pohjanmaalla, kun meitä on jo useampia ja pohjanmaalla ei oikein ilman autoa pääse liikkumaan toisin kuin täällä. Paineet joulun järjestämisessä lapsille oli kovat, koska lapset ovat tottuneet serkkujen kanssa leikkimiseen ja ison perheen jouluun. Aluksi lapset olivat jopa pettyneitä, kun kerroin heille ensimäistä kertaa olevamme vain kotona.

Tein lapsille ennen joulua listat missä 3 suurinta toivomusta joissa kummallakin oli ensimäisenä puhelin. Kävipä tuuri, kun tori.fi löysin 2 pikkuvikaista puhelinta ihan naurettavan halpaan hintaan ja niihin fiksauskin maksoi 20e eli alle satasella molemmille puhelimet.

Ruoan tein joulukinkkua myöten jälleen taas itse ja suurpeheen joulua aina viettäneenä ilmiselvästi taas yliarvioin syöjien määrän ja ruokaa on edelleen kaapit pullollaan! ostin 3kg joulukinkun ja ajattelin pärjääväni ilman paistomittaria, mutta kinkun ollessa uunissa koko yön päätin mittarin hakea aamulla kaupasta ja ylläri, kinkku oli valmis! Onneksi ei tullut kuitenkaan kuiva kinkku, koska paistelin niin matalalla lämpötilalla. Lisäksi tein joulupöytään lohihyydykettä, jota meillä ei kotona koskaan ole ollut, mutta tukiperheessäni sitä olen syönyt.

Kaikenkaikkiaan oli todella ihana, paineeton ja etenkin rauhallinen joulu! Lapset katsoivat lastenohjelmia aamusta iltaan ja herkuttelimme ja pelasimme lautapelejä. Eniten lapset olivat innoissaan puhelimistaan ja niiden tutkimisessa aika onkin kulunut. Toki lasten leikkiessä keskenään olisi ollut mukava jutella ja juoruta sisarusten tai äidin kanssa vaikka ja mistä, mutta joskus ne omatkin perinteet on aloitettava. Olin itseasiassa aika tyytyväinen jouluumme vaikka samaan aikaan olo oli haikea edellisiä muistellessa. Katsotaan nyt millaiset jouluperinteet meille muovautuu, mutta suurin osa jouluperinteistä selvästikin tulee niistä lapsuuden jouluista!

Nyt uutta vuotta kohti ja uusia kujeita! Uutena vuotena menenkin ystäväni juhliin ja tuskin maltan odottaa!

 

 

Hyvää Joulu ja Uutta Vuotta 2017!

 

Rakkaudella:

Jasmine Palomaa

V*n Piparkakkutalo!

PIPARITALO

Oi ihana joulu ja joulunaika! Sanotaan, että kesällä suomalaiset puhkeavat kukkaan ja muuttuvat iloisiksi, positiivisemmiksi ja ystävällisimmiksi auringon ansiosta. Varmasti näin, mutta joulussahan on se taika ja aionkin kertoa miksi! Kaupat pursuavat, jos minkämoista uutta härpäkettä, lahjapaketteja, suklaata sekä vaatteissa näkee glitteriä ja kimallusta enemmän, kuin koskaan.

Kaupassa kävellessä, jo marraskuun lopussa alkaa näkyä kylmäkaappien täyttyvän pipari- ja lehtitaikinoista. Puhutaan joulustressistä, mutta ihmiset ovat jopa niin iloisia, että suostuvat lapsiensa kaikkiin ehdotuksiin ja yksi näistä kirotuista ehdotuksista on se piparitalo! Piparitalo, se kirottu piparitalo joka on valmispakkauksessa kaupassa, kuin kaupassa, mutta tottahan toki jokainen lapsi ja vanhempi nyt sellaisen väsäämisestä selviää omin pikkukätösin ja se on myös edullisempaa vai mitä? Muottejakaan taloon ei tarvitse, kun on hyvä matikkapää ja paperista voi itsekin rakentaa talolle kaavat ettei kaikki kävisi suinkaan liian helpoksi. Täytyy myös muistaa taloa rakentaessa persoonallisuus eli ei todellakaan mitään liian yksinkertaista!

No siinähän se joulumielen taika juuri onkin, koska joka joulu muistuu sitä pe*keleen kakkua rakentaessa mieleen miksi ehdottomasti viimevuonna sanoin "EI ENÄÄN KOSKAAN!" ja joka ikinen joulu somen täyttyessä kuvista joissa äiti ja lapset koristelevat piparkakkutalon osia, sitä tulee erehdyttyä uskottelemaan itselleen, että eihän se ole homma eikä mikään..kärsivällisyys on se avain. Joo, kunpa olisikin.

Toissa jouluna päätin tempaista ja tehdä piparitaloksi "helpon" muumitalon.. voitte kuvitella, että eihän se ilman kaavoja nyt aivan niin täydellinen ollut, mutta sielä se seisoi pöydällä parisen viikkoa. Tänä jouluna lasten painostuksesta suostuin ja ajattelin, että teen vain sellaisen ihan tavallisen, mutta ISOMMAN piparitalon, sen on pakko olla helppo! Osat oli leikelty ja paistettu ja seuraavana päivänä alkoi kasaus.. no arvaten, eihän siitä mitään tullut.. Taikina oli aivan liian pehmeää eikä jaksanut kannatella toinen toistaan, jonka lisäksi kuuma sokeriliima sulatti seinistä paloja irti sen pehmeyden vuoksi. Palovammarakon sokerista sormeen saaneena sain väsättyä kuitenkin taloon seinät ja suoran katon.. Siinä sitten yritin viimeistellä koristelemalla käsiini murenevaa piparitaloa ja loppujen lopuksi kutsuin lapset viimeistelemään talon SYÖMÄLLÄ KOKO PASKAN! Mieleeni juolahti, että nyt tajuan miksi some ja somessa seuraamieni ihmisten sivut täyttyvät piparitalon valmistusvaiheesta, eikä itse talosta valmiudessaan!

En kuitenkaan lannistunut. Päätin onnistua. Ostin uuden tuplasatsin piparitaikinaa ja tein uudet kaavat ja päätin olla vähemmän kunnianhimoinen tällä kertaa. Koristelin osat ennen osien yhteen liimaamista sokeriliimalla. tällä kertaa alku näytti jo lupaavalta ja sain seinät kasaan. Kattoa kiinnittäessä toinen puoli katosta romahti, mutta sain kun sainkin osat liimattua kiinni ja katon pysymään seinien päällä. Päätin tyytyä tähän ja ensivuonna hankin todellakin sen valmistalon tai vähintään ne piparitalon osien muotit, toivottavasti muistan tämän myös ensivuonna! Sokeriliimalla leikkiminen on muuten harvinaisen raivostuttavaa puuhaa ja siinä on toimittava nopeasti tai päätyy sulattelemaan sokeria jokatoinen minuutti uudelleen ja uudelleen..

Tässä tää nyt seisoo, meidän talouden piparitalo epätäydellisen täydellisenä. Meidän piparitalo ei muistuta lainkaan aloituskuvan taloa, mutta ehkä mä vielä joku kaunis päivä joulupölyssä saan sellaisenkin aikaan. Pieni herkkutuholainen pääsi talomme etuosaan jo käsiksi ja koristeita lähti kävelemään parempiin suihin, mutta olkoot <3

Rakkaudella:

Karoliina Jasmine