Pettynyt lapsi vaiko pettynyt äiti..

Tytön 9v synttärit

 

 

Meillä vietettiin hiljan vanhimman tytön 9v synttäreitä. Tyttöni on kaikkien kaveri ja koulussakin kehuttu sopeutumiskyvystä. Hän on onnellinen kaikista kavereistaan ja on kaveri myös eri ikäisten lasten kanssa, nuorempien ja vanhempien. Jos pihan lapset eivät löydä ketään muuta kaverikseen, kääntyvät he Haifan eli tyttöni puoleen, koska hän ei ikinä kieltäydy seurasta. Haifa kutsui juhliinsa koulusta 12 oppilasta ja treenikavereitaan kolme. Meillä on kutsuun aina laitettu numero johon voi ilmoittaa osallistuuko vaiko ei. 6 ilmoitti osallistuvansa (4 koulusta ja 2 treeneistä) ja  muutama laittoi suoraan viestiä ettei pääse. Se on ihan ok jollei pääse ja olen aina varautunut siihen, ettei kaikki ilmoittaneetkaan saavu tai osa tulee vaikka ei ole ilmoittanut tulostaan. juhliin oli tehty yllärikassit kaikille ilmoittaneille. Odottelimme aikamme ja kotiin oli saapunut vain 2 treenikaveria omien ystävieni ja heidän lastensa lisäksi.. yksikään ilmottautunut pihakaveri eikä koulukaveri saapunut paikalle. Yksikään ei  myöskään perunut tuloaan. Halusin kauan uskoa, että tyttäreni koulukaverit ovat unohtaneet hänen juhlansa, mutta näin ei ollut, koska he leikkivät ulkona keskenään. Tyttö kysyi ikkunasta tulevatko he juhliin ja vastaus oli "EI". Luulen, että pettymys oli itselle suurempi, kuin tyttärelleni vaikka aistin hänen puheesta myös pienen pettymyksen. Tyttäreni iloitsi jokaisesta juhliin osallistuneesta joten hän ei kerennyt murehtia toisten perään. Äitinähän tämmöinen riisti kuitenkin syvemmältä.. sitä mietti oliko tämä suunniteltua, pitävätkö toiset häntä pilkkanaan, onko hänen ystävät "ystäviä". Toisaalta, kun mietin omaa nuoruuttani niin tällaista tämä nuorten tyttöjen keskinäinen oleminen on.Vaikeaa, äkkipikaisia päätöksiä, kuppikuntia, vertailua ja piikittelyä. Mietin jo hetken, että eipä muuten osallistu Haifakaan jatkossa näiden ohareiden tekijöiden juhliin vain kostoksi, mutta eihän se olisi reilua tyttöäni kohtaan. Jos hän haluaa silti osallistua heidän juhliin niin hänhän siinä menettää äidin kiukuttelun takia. Tytön kanssa oli pakko vielä istua alas ja jutella asia halki ja hän selvästikin oli iloinen siitä, että edes treenikaverit pääsi, vaikkakin hänestä tuntui surulliselta muiden poisjääminen.

Naapurini, jolla nyt 13v tyttö kysyi juhlien kulusta ja mainitsin ettei koulusta tullut ketään. Hän kertoi heille käyneen vastaava tilanne tyttärensä ekoilla koulukaveri synttäreillä. Olivat varanneet hop lopin kymmenelle eikä YKSIKÄÄN tullut, eikä myöskään mitään ilmoituksia! Aika tökeröä! Kerta oli meille ensimmäinen, mutta aina oppii uutta. Omasta piiristäni jo melkein tiedänkin ketkä aina tulevat juhliimme vaikka päällä seisten ja se on ollut kiva huomata. Onneksi kuitenkin nyt omat tuttavani osallistuivat ja näissä juhlissa tärkeäksi muodostuneet 2 treenikaveria <3 On se äitinä oleminen vain tunteikasta puuhaa näin synttäreidenkin alla! :D

 

Haifa toivoi synttäreille "kosteaa värikästä kermakakkua". Viime leipomuksista on aikaa ja nyt tein ensimäistä kertaa pitkään aikaan kakun ja se oli tietenkin tehtävä uudenlaisella tyylillä. Olin kauan ihaillut netissä kreemikakkuja joissa pilvimäinen pinta, mutta ne tietenkin oli tehty kreemistä jota pystyy paremmin muotoilla kakun päälle, kuin kermaa. Myöskin netti on nyt pullollaan kakkuja jotka pursuaa yllinkyllin kaikkea "sälää". Nuo kaksi kakkua on houkutellut minua testaukseen, mutta siihen ei ole vielä tullut tilaisuutta, eikä myöskään tarpeeksi motivaatiota. Kauan mietin pystyykö kermasta pursottaa tuota pilvikuviota vai valuuko se yhdeksi mössöksi, onnekseni ei. Myöskin epäilin kykyjäni tuon pilvimäisen pinnan tekemiseen, mutta se olikin TODELLA helppoa! Luulin tarvitsevani jonkun erikoisen pursotustyllan jota en omista, mutta kuviointi tehdäänkin yksinkertaisesti lusikalla! Tässä lopputuloksesta kuva:

Olimme ostaneet Haifalle monta viikkoa ennen synttäreitä puokkiin entisen mieheni kanssa hänen kauan toivomansa pyörän, jopon. Pidimme pyörän salassa, vaikka kauan hän jaksoi tivata saako sen vai ei. Päädyimme juksaamaan Haifaa, että meillä ei nyt ollutkaan varaa ostaa joten hän saa sen ensi kuussa. Juhlat olivat jo melkein ohi ja pyöränkin olin unohtanut varastoon, kun siskoni muistutti minua lahjasta. Kun toin pyörän sisään  oli tyttö niin yllättynyt, että häneltä pääsi pieni onnen itku. Viimeistään hänen ilme kasvoillaan sai minut vakuuttuneeksi siitä, että hänen synttäreistään tuli ikimuistoiset. Hän ajeli koko loppuillan pyörällään rinkiä ottaen kisaa naapureiden kanssa. Hän on todella iloinen lahjastaan ja minä olen tyytyväinen siihen, että panostin hänen lahjaan, koska se antoi enemmän, kuin otti.

Rakkaudella

Karoliina Jasmine