Noniin johan taas aika vierähtänyt. Aloitan aina kirjoitukset naurettavasti sillä miten kävi milloinkin ja selittelen miksi en ole kerennyt taaskaan päivitellä blogia. 4 lasta ja nuorin 4kk, itkupilli, etteköhän te ymmärrä? Selittelemättäkin.
Otsikko antaa vihjailevaa osviittaa siitä, että meidän perheessä ei enää käytetä housuja. Valitettavasti näin ei nyt sanatarkalleen kuitenkaan ole. En ole lisäilemässä tänne kuvakollaasia minusta housutta, älä säikähdä. En myöskään elele housutta, ainakaan aina, mutta 2,5v pojallemme on tullut totaalikieltäytyminen housuja kohtaan. Etenkin entisten lempparien baggyhousujen kanssa voi olla vaikea lähteä yhtikääs mihinkään sillä ne saattavat silmän vältyttyä olla leikkipuiston pusikossa ja tilalla seisoo vain yksi naku poika, peppu paljaana.
On siis tullut taas se aika, kun yksi lapsistani on alkanut pukea itse ja ai, että kuinka tarkka tämä poikanen onkaan. Onhan minulla noita lapsia kyllä, mutta näin "tyyli"/materiaalitarkkaa ei ole ollut. Tyttäreni oli jo vähän reipas 1v, kun hän rupesin pukeutumaan yksin ja hän puki aina sitä mistä eniten piti (hello kitty). Hän oli aika tarkka siitä, että sävyt sopivat yhteen, nykyään hänelle on ihan se ja sama, kunhan vaate on värikäs tai kuviollinen. Mieluiten mahdollisimman paljon eri kuvioita ja värejä! Vanhin poikani ei taas koskaan piitannut juuri mistään. Vähän aika sitten hänelle oli tärkeintä, että kaikki pukeutuisi samaan printtiin, mutta sekin buumi taitaa olla jo menossa ohi kovaa vauhtia.
Noah on nyt 2,5 vuotta ja oppi kuivaksi 2 vuotiaana. Ongelma tässä on se, että kun hänelle ei käy housut vaan ainoastaan legginsit ja mahdollisimman tiukat sellaiset kelpaa parhaiten, hänellä on niin pikkuruiset jalat ettei legginsitkään meinaa pysyä jalassa. Toki pillifarkutkin käy, joskus, mutta liikkuvuus niissä on vähän hankalaa, kun poika on tosi ketterä muuten fyysisesti. Olen välillä laittanut pakosta hänelle housuja, mutta häntä selvästi häiritsee housuissa oleva tila ja hän käy sitten joko itse vaihtamassa pöksyt toisiin, riisuu itsensä nakuksi tai vetää housut korviin. Joskus hän käy muka vessassa pissalla ja samalla reissulla "yllättäen" on housut unohtunut wc.n lattialle. Noahilla on siis aikasta hoikat, lihasta täynnä olevat koivet ja nyt, kun hänellä ei ole enää vaippaakaan on useat legginsit hänelle vyötärön kohdalta suuret ja sekö vasta häiritsevää onkin. Hän kävelee tai juoksee samalla molemmin käsin housuista kiinni pitäen tai kiskoo ne sinne korviin niin, että housut ei ole enään housut vaan caprit.
Tässä pojan taidonnäyte, kun hän puki ja valitsi vaatteet aivan itse. ps. reppu, lippi ja aurinkolasi on must have, vaikka ne pysyy päällä vain ne ensimmäiset 5minuuttia:
Noh, onneksi meiltä löytyy pojalle mieleisiäkin pöksyjä. Ainakin muutamat. Hänen lempparit ovat olleet Mini Rodinin sammakko pöksyt. Hauska juttu noissa housuissa (legginseissä) on se, että eivät ne ole sen kummoisen tiukat päällä, vaikka legginsit ovatkin, mutta ne puetaan päälle ainakin kerran päivässä. Sammakkopöksyt haetaan narulta kuivamasta tai pyykkikorin pohjalta. Vielä en siis ole perillä, että mikä joissain housuissa on se NO-NO ja mikä taas must have. Sen tiedän ainakin, että jos housut ovat kuin toinen iho niin kelpaa. Myöskin housut yleensä kaipaavat rinnalleen paidan jossa toistuu sama kuviointi. Sekin välillä riippuu niin päivästä. Aina tätä mahdollisuutta ei ole, mutta jos on niin sata varmasti ne menee päälle. Toinen lemppari on Mini Rodinin kukkapaita, mutta sekin varmasti johtuu materiaalista. Koska meillä ei ole toista paitaa, jossa olisi sama materiaali, kuin tuossa retrossa kukkapaidassa. Housut ovat siis ilmenneet isommaksi ongelmaksi, kuin paidat. Paidoista poika voi laittaa melkeinpä minkävain, mutta housujen kohdalla alkaa sama vanha lause "ei haluut!" niin kauan kunnes valitsen oikein.
Hyvää Aurinkoista lauantaita!
Rakkaudella
Karoliina Jasmine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti