Oi ihana joulu ja joulunaika! Sanotaan, että kesällä suomalaiset puhkeavat kukkaan ja muuttuvat iloisiksi, positiivisemmiksi ja ystävällisimmiksi auringon ansiosta. Varmasti näin, mutta joulussahan on se taika ja aionkin kertoa miksi! Kaupat pursuavat, jos minkämoista uutta härpäkettä, lahjapaketteja, suklaata sekä vaatteissa näkee glitteriä ja kimallusta enemmän, kuin koskaan.
Kaupassa kävellessä, jo marraskuun lopussa alkaa näkyä kylmäkaappien täyttyvän pipari- ja lehtitaikinoista. Puhutaan joulustressistä, mutta ihmiset ovat jopa niin iloisia, että suostuvat lapsiensa kaikkiin ehdotuksiin ja yksi näistä kirotuista ehdotuksista on se piparitalo! Piparitalo, se kirottu piparitalo joka on valmispakkauksessa kaupassa, kuin kaupassa, mutta tottahan toki jokainen lapsi ja vanhempi nyt sellaisen väsäämisestä selviää omin pikkukätösin ja se on myös edullisempaa vai mitä? Muottejakaan taloon ei tarvitse, kun on hyvä matikkapää ja paperista voi itsekin rakentaa talolle kaavat ettei kaikki kävisi suinkaan liian helpoksi. Täytyy myös muistaa taloa rakentaessa persoonallisuus eli ei todellakaan mitään liian yksinkertaista!
No siinähän se joulumielen taika juuri onkin, koska joka joulu muistuu sitä pe*keleen kakkua rakentaessa mieleen miksi ehdottomasti viimevuonna sanoin "EI ENÄÄN KOSKAAN!" ja joka ikinen joulu somen täyttyessä kuvista joissa äiti ja lapset koristelevat piparkakkutalon osia, sitä tulee erehdyttyä uskottelemaan itselleen, että eihän se ole homma eikä mikään..kärsivällisyys on se avain. Joo, kunpa olisikin.
Toissa jouluna päätin tempaista ja tehdä piparitaloksi "helpon" muumitalon.. voitte kuvitella, että eihän se ilman kaavoja nyt aivan niin täydellinen ollut, mutta sielä se seisoi pöydällä parisen viikkoa. Tänä jouluna lasten painostuksesta suostuin ja ajattelin, että teen vain sellaisen ihan tavallisen, mutta ISOMMAN piparitalon, sen on pakko olla helppo! Osat oli leikelty ja paistettu ja seuraavana päivänä alkoi kasaus.. no arvaten, eihän siitä mitään tullut.. Taikina oli aivan liian pehmeää eikä jaksanut kannatella toinen toistaan, jonka lisäksi kuuma sokeriliima sulatti seinistä paloja irti sen pehmeyden vuoksi. Palovammarakon sokerista sormeen saaneena sain väsättyä kuitenkin taloon seinät ja suoran katon.. Siinä sitten yritin viimeistellä koristelemalla käsiini murenevaa piparitaloa ja loppujen lopuksi kutsuin lapset viimeistelemään talon SYÖMÄLLÄ KOKO PASKAN! Mieleeni juolahti, että nyt tajuan miksi some ja somessa seuraamieni ihmisten sivut täyttyvät piparitalon valmistusvaiheesta, eikä itse talosta valmiudessaan!
En kuitenkaan lannistunut. Päätin onnistua. Ostin uuden tuplasatsin piparitaikinaa ja tein uudet kaavat ja päätin olla vähemmän kunnianhimoinen tällä kertaa. Koristelin osat ennen osien yhteen liimaamista sokeriliimalla. tällä kertaa alku näytti jo lupaavalta ja sain seinät kasaan. Kattoa kiinnittäessä toinen puoli katosta romahti, mutta sain kun sainkin osat liimattua kiinni ja katon pysymään seinien päällä. Päätin tyytyä tähän ja ensivuonna hankin todellakin sen valmistalon tai vähintään ne piparitalon osien muotit, toivottavasti muistan tämän myös ensivuonna! Sokeriliimalla leikkiminen on muuten harvinaisen raivostuttavaa puuhaa ja siinä on toimittava nopeasti tai päätyy sulattelemaan sokeria jokatoinen minuutti uudelleen ja uudelleen..
Tässä tää nyt seisoo, meidän talouden piparitalo epätäydellisen täydellisenä. Meidän piparitalo ei muistuta lainkaan aloituskuvan taloa, mutta ehkä mä vielä joku kaunis päivä joulupölyssä saan sellaisenkin aikaan. Pieni herkkutuholainen pääsi talomme etuosaan jo käsiksi ja koristeita lähti kävelemään parempiin suihin, mutta olkoot <3
Rakkaudella:
Karoliina Jasmine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti