Saanko olla raskaasti raskaana, kiitos?
#Lifegoals #pregnancygoals #relationshipgoals #familygoals #mommygoals
Kuulostaako tutulta? Kaikki on nykyään goals eli joku unelma/tavoite jolta kaikkien pitäisi näyttää ja miltä kaiken pitäisi tuntua, mihin kaikkien tulisi tähdätä. Some on täynnä "täydellisiä" äitejä sekä lapsia, parisuhteita jne. Mutta onko noiden kuvien takana kuitenkaan koko totuus? Itse perus pessimistinä en usko, että mikään tuntuu aina yhtä ylämäeltä ollakseen täydellistä. Elämässä on pieniä asioita joista iloita, mutta kaikki tuntuu nykypäivänä pyörivän tavoitteiden ympärillä.. tavoitteet vielä saavat alkunsa kuvista. Kuvahan ei oikeastaan kerro yhtään mitään, ainakaan koko totuutta, joten tuntuu jopa surulliselta, että näin pinnalliseksi maailma on mennyt. Ja kyllä itse pyöritän myllyä ihan samaan tapaan somessa, mutta goalsit ei mene mun jakeluun.
#mommygoals #milf yms.. Näitä kommentteja on kiva saada, mutta oikeasti jos miettii, kuinka moni äiti päivittää someaan silloin, kun ei tunne itseään kauniiksi? Silloin, kun meikit on pesty pois ja röhnötetään sohvalla aamusta iltaan aamutakissa? Itse en todellakaan useinkaan napsi kuvia itsestäni silloin, kun tunnen olevani yksi meikitön ryhävalas ja vielä kaiken lisäksi laiska äiti. En se siis ole jokapäivä se äiti joka kuljettaa lapset kahdesti säännöllisen rytmin turvin ulkoilemaan ja rakentele iloisesti intopiukeana lumilinnaa, ainakaan jokainen päivä.. Kyllä se kivaa joskus on, mutta harvoin siihen on energiaa. Joskus suorastaan v*tuttaa ihan puhtaasta kateudesta, kun itsellä energia levelit maassa ja joku täydellinen äiti raahaa täydellisen pentueensa leikkipuistoon ja osallistuu koko energiallaan lasten kanssa vuorovaikutukseen ja ristiriitatilanteessa ei menetä malttiaan vaan selittää lapsilleen kristallin kirkkaasti ja selkeästi miksi "Matti" toimi nyt väärin ja miten kuuluisi toimia. Ja itsehän voin nyt vedota tähän "äiti ei jaksa nyt, äidin selkä on jumissa, mutta leikkikää te". Toki tällaista nyt ei aina ole ja yritän aina taipua ja osallistua mahdollisuuksien mukaan, mutta on päiviä jolloin ei vain jaksa!
Tästä päästäänkin ihanasti aiheeseen #pregnancy goals. Mikä pregnancy goals?? Eikö se lapsi olekaan enään se goal siinä raskaudessa? Sen koko raskauden päämäärä? Ihan mahtavaahan se on, jos joku on aivan oireeton koko raskautensa aikana ja tuntee päivittäin mielihyvää katsoessaan peilistä muuttuvaa vartaloaan. Kyllä minullakin on asioita, joista raskausaikana iloitsen esim. täyteläiset rinnat, mutta en voi valehdella, että tämä valaana olo olisi minua varten nyt loppupeleissä ikuisesti kuitenkaan. Alkuraskaus on aina kivaa ja suhteellisen vaivatonta, mutta nyt viikkoja 35 ja huhheijaa..alkaa kyllä tuntua luissa sekä ytimissä.
Mitä somessa seurannut niin alkanut suorastaan ärsyttämään (laittakaa vaikka hormonien syyksi, jos haluatte) ihmisten kommentointi raskaana olevia naisia kohtaan, onko kukaan muu huomannut? Ärsyttää somessa pyörivät kuvat täydellisistä mahoista jotka ensiksi ovat A)pieniä B)arvettomia ja c) on vain maha, pyöristymistä ei tapahdu muissa ruumiinosissa. Olen melko varma, että myös nämä pienen pienet naiset, jotka lihovat max sen vauvan verran, joka syntyessä painaa sen pari kiloa, kokevat itsensä myös vaivalloisiksi ja ehkä jopa isoiksi. Mutta mitä ihmiset ajattelevat, paljastuu heidän kommenteistaan. Heti, jos naisella on pieni maha ja muutenkin on pikkuruinen tai fitissä tulee se kuuluisa #goals. Kommentit ovat pienimahaisille "voi miten suloinen pieni maha", "näytät terveeltä", "ihana maha" jne.. Auta armias, kun laitat kuvan yhtään noita ihannekuvia isommasta masusta, mahoista joita näkee useammin tuolla katukuvassa tai ovat ehkä jopa enemmän keskivertokuvia normaalista odottavan äidin mahasta niin ensimmäiset kommentit ovat "onko sieltä tulossa 2?", "oletko varma ettet odota kaksosia?", "omg, miten iso maha?", "koska sun laskettu aika on?" ja sitä tietenkin seuraa vääjäämättä "niinkun ajattelin vain, kun näytät siltä, että poksahdat hetkenä minä hyvänsä?" yms.. siis voi jessus. Eikö raskaana oleva nainen saa nykyään ihan rauhassa olla raskaana ja ihan omansa kokoinen. Jokainen nainen näyttää varmasti ihan erilaiselta odottaessaan ja saa kiloja eriverran, mutta kaikilla on silti tunteet. Ihan kiva se on, kun tietää jo olevansa iso ja useamman lapsen synnyttänyt joten ihokin antaa kantaessa enemmän periksi ja aina saa vain kuulla sitä, kuinka herranjumala olet iso! TIEDETÄÄN! Olen yrittänyt olla provosoitumatta, mutta en tiedä mihin tämä maailma on menossa pinnallisuudellaan. Lapsen ja äidin terveydellä ei tunnu olevan enään minkäänlaista arvoa, kunhan vain näyttää hyvältä. Minua ei harmita edes itseni puolesta, koska tiedän, että en tule olemaan lopunelämää tämän kokoinen, mutta toisten puolesta harmittaa kyllä ketkä ovat saaneet tällaista kommentointia osakseen ja odottavat esim. esikoistaan tai henkilöitä jotka olivat itse tyytyväisiä ulkonäköönsä raskaudesta huolimatta, kunnes arvostelupommi kolahti palauteluukusta.
GOALS vs. GOALS?
Ei raskaana olevalle naiselle saisi asentaa mitään päähänpinttymää siitä, että millainen raskaana kuuluisi olla. Antaa kaikkien olla ihan onnellisia sen kokoisina, kun ovat. Ei ole helppoa hyväksyä vartalon suuria muutoksia ja sitten, kun vihdoin maha alkaa pilkottaa kokee, että "tähän on syynsä", kunnes joku tulee ja räväyttää ilmoille kommentin suuruudestasi ja sitä alkaa pohtimaan.. niin, olenkohan mä nyt sitten jotenkin epätavallisen iso? Itselläni on maha tosiaan iso seisaaltaan, mutta lääkärien seurantaan olen joutunut vatsan koon pienuuden vuoksi, kun mitta otetaan kuitenkin makuuasennossa jolloin kaikki ylimääräinen valuu tutkintapöydän reunoille.
Jos siis näet raskaana olevan naisen somessa tai livenä muista, että raskaudenkin takana on tunteva ihminen ja vaikka moni ei sitä suoraan sano, monia kyllä jää harmittamaan moiset kommentit. On kivempi verhota se suuruus vaikka kehuun näin esimerkkinä "ihanan iso maha sulla".. se on vain yksi sana lauseeseen lisää ja siitä lauseesta tulee heti paljon helpommin nieltävä ja kauniimpi, kuin "iso maha sulla". Et varmaan muutenkaan kommentoi ei raskaana olevaa naista "sun reidet on kasvanut!".. Tuskin. Ihmisiä me raskaana olevat lylleröt myös ollaan. Tämä tekstin ohelle olenkin löytänyt ihan mahtavia somen tuomia ihanne kuvia vs. mitä koen raskauden todellisuudessa olevan. On ihana olla raskaana oireista huolimatta, olla aika ajoin huoliteltu ja napsia kuvia someen, mutta älkää antako niiden olla teidän kokonaiskuva todellisuudesta tai ainakaan omia tavoitteita.
Muistakaa, että teidän ihannoima kuva on sadasosa todellisuudesta. Lasta kuvissa sylissä pitelevä isä voi asua eri osoitteessa, isä ja äiti, jotka hymyilevät lastensa kanssa kuvassa, saattavat olla eron partaalla jollei jo eronneet, aina kauniisti laittautuva nainen tai äiti saattaa tulla vastaan meikittömänä pieruverkkareissa, tietäen, että häntä ei tunnisteta (minä) jne..
Ottakaa tavoitteita mieluimmin tosi elämästä, vaikka siitä omasta elämästä ja asettakaa tavoitteita asioihin joita omassa elämässä pitäisi saada kuntoon!
Rakkaudella:
Karoliina Jasmine
