Minne kaikki katoaa?
Ööööö? Tämä mysteeri ei ole minulle vieläkään selvinnyt, että minne kaikki tavaramme oikein katoaa? Tavarat ovat aina hukassa ja niitä ei vain löydy, onko tuttua?
Jossain vaiheessa luulin, että olen päästäni jotenkin vialla tai vain kuvittelin omistavani/ lasten omistavan tavaran, jota ei sen koommin ole näkynyt, mutta ajan kanssa selvisi, että ilmiötä näkyy muissakin perheissä. Jollei sitten ole kyseessä äidin hajapäinen tavaroiden hukkaaminen tai niiden laittaminen "hyvään paikaan, jossa sen muistan olevan" niin sitten lapset sekaavat soppaa omalla mystisellä tavallaan. Itse vielä voin ajatella mistä ehkä jonain päivänä löydän itse hukkaamani tavarat, mutta lapsen pään sisään on vähän vaikeampi päästä. Lasten hukkaamia tavaroita pahimmassa tapauksessa ei löydy KOSKAAN!
Olen ainakin vähintään kerran viikossa menettämässä viimeistä verisuontani päästäni, kun lapsi tulee yhden lapasen tai parhaimmassa tapauksessa pakkasilla ilman lapasia, sukkia, pipoa, huivia tai takkia koulusta kotiin. Miten sitä voi lähteä edes koulusta vain yhdellä hanskalla pakkasilla? Ongelmahan ei olisi tämän näköinen jollei tätä tapahtuisi melkein päivittäin. Voisin melkeinpä luvata, että JOS olisin enemmän varoissani ja en välittäisi hukatuista tavaroista, olisin ostamassa lapsille uusia hanskoja sekä pipoja vähintään kolmesti viikossa.. Ihan periaatteesta en tätä tee ja lompakko varmasti yhtyy tähän periaatteeseen. Ongelmallista tästä lasten tavaroiden hukkaamisesta tekee myös se, että useimmiten näitä tavaroita ei löydy koskaan! Mihin ne oikein katoaa? Lapsi vain toteaa "en tiedä mihin laitoin" tai "tähän sen laitoin, ei ole täällä enää, joku on sen vienyt". Yhteisten koko talon etsintähetkien (naurettavistakin paikoista) jälkeen hukattua tavaraa ei enää löydy ja turhautuminen valtaa niin minut, kuin lapsen. Onnellisissa tapauksissa, joskus suursiivouksen yhteydessä voi joku hukattu tavara löytyä paikasa josta jo sadasti katsottu aikaisempien etsintöjen yhteydessä, mutta silloin sitä ei siellä ollut. Pahimmassa tapauksessa tavaraa ei löydy enää koskaan. Olenkin yrittänyt lapsille kertoa, että meillä ei asu meidän lisäksi ketään kummituksia (tietääkseni), joka näitä tavaroita voisi mystisesti siirrellä tai varastaa, mutta olen kallistunutkin sille puolelle, että ehkä he ovat oikeassa! Ehkä täällä meillä asuu mystinen varas tai sitten lapsilla on musta-aukko joka imee tavaroita aika-ajoin itseensä ja ne katoaa avaruuteen?? Täytyy olla.. eihän tässä muuten ole mitään järkeä!
Keskimmäiseni aloitti koulun syksyllä ja yhdessäkin tapauksessa kouluun lähtenyt huppari, ei koskaan tullut koulusta kotiin. Poika kyllä kovasti väitti, että toi hupparin kotiin, mutta itselläni ei siitä muistikuvaa kyllä ollut. Muutaman viikon etsintöjen jälkeen luovutin. Pyysin poikaani etsimään myös koulun löytötavaroista olisiko huppari siellä ja laitoin opettajallekin viestiä, mutta tuloksetta. Hupparin jo unohdettuani se palasi 3kk jälkeen, kuin tuhka tuulesta, koulusta kotiin..niinpä niin.
Pahin tai sanotaanko mykistyttävin tapaus sattui minulle noin muutama viikko takaperin joka minut herätteli asiasta kirjoittamaan, kun päätin panostaa lasten ensivuoden ulkovarustuksiin. Ostin lapsilleni laadukkaat ulkohousut toistaiseksi pienestä kotihoidontulostani, jotka menevät myös ensivuonna takkeineen. Pojalle ostin kahdet ulkohousut, koska leikkivät paljon ulkona ja usein housut märät, kun ovat lähdössä kouluun ja tytöllä oli vaihtariksi haalari ulkohousujen rinnalle. Tytölle ostimme kirkkaan pinkit housut ja pojalle kirkkaan oranssit. Johan ne kerkesi 2 päivää olla pojalla jalassa, kun niitä ei enää löytynyt kotoa. Rupesimme heti miettimään missä housut ovat viimeksi olleet jalassa ja tyttö kertoi, että näki pojan viimeksi niitä kanniskelemassa englanninkielen koulusta kotiin käsissään. Poika tietenkin kertoi, että muistaa jättäneensä housut olohuoneen lattialle, mutta tarkemman kuulustelun jälkeen ei ole varma tuliko housut koskaan kotiin saakka. Yritinkin kysellä mitä kaikkea he touhusivat koulumatkan aikana jotta voimme lähteä etsimään paikoista jonne housut mahdollisesti jääneet. Soitin taas pojan omaan kouluun ja englannin kouluun, mutta tuloksetta. Loppuyhteenvedoksi siis teimme, että poika on kantanut (MIKSI KANTANUT? PAKKASELLA?) ulkohousuja käsissään ja tiputtanut nämä matkalla kotiin asiaa huomaamatta. Siis kirkkaan oranssit ulkohousut kokoa 146cm eli ei mitkään minit, valkoiselle lumelle ja asiaa huomaamatta?? Voi pyhä sylvi, kun teki mieli itkeä.. Jos ei muun niin oman lompakkoni puolesta! Voiko näin oikeasti käydä? Mietin jo, että miten tuo poika pääsee edes kotiin koulusta, jos kävelee noin silmät ja aivot ummessa.
Poikani opettajan tavatessa otin puheeksi tämän housukeissin ja emme kuulemma olleet ainoita tänä talvena, jotka unohtaneet milloin mitäkin matkalla koulusta kotiin.. Tsemppiä vain kaikille koululaisten vanhemmille! En kuuna päivänä ajatellut, että voi näin stressaavaa olla "omatoimisen" koululaisen äiti. Joka päivä saa pelätä missä varustuksissa lapsi tulee kotiin, onko kaikki tallella vai itkeekö lompakko taas ylimääräistä verta! Ja kun kaikki tämä vielä tapahtuu tässä raskauden viimemetreillä niin varmasti tuntuu itsestäni suuremmalta asialta, kuin todellisuudessa onkaan, ainakin toivon niin!
Rakkaudella:
Karoliina Jasmine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti