"Ei haukku haavaa tee" taitaa olla monelle tunnetumpi lausahdus ja se myös näkyy etenkin netissä erilaisilla sivustoilla ihan konkreettisesti. Pitäisi ottaa sama lause käyttöön sovellettuna ihan meille suomalaisille termein "ei kehu haavaa tee"..
Miksi toisten kehuminen koetaan niin vastenmieliseksi, vieraaksi tai mielistelyksi? Sitä en henkilökohtaisesti tiedä vielä tänäkään päivänä. Eri nettiryhmissä selatessani tulee vastaan todella usein esimerkin kaltainen väittely:
-Aloittaja jakaa kuvan uusista farkuistaan antaen arvostelun tuotteelle, "tykkään, kivat jalassa". Kommentteja alkaa sadella:
-Mitä kokoa otit, upeat!
-mistä ostit?
-viis housuista, mutta vitsi mikä kroppa!
-saanko samanlaiset jalat kaupan päälle?
-mitkä reidet <3
-en tykkää, rumat.
-komppaan edellistä. En ikinä pukis päälleni.
-jos toi on muotia, onneks en ole muotitietoinen.
-mun mielestäni ei ole kivat jalat, mä en ainakaan haluis tollaisia.
-Mikä teitä vaivaa?? onko pakko kommentoida, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa?
-Jahas eli täälä pitää mielistellä tai saa potkut ryhmästä?
-Ei mun tarvi nuolla kenenkään persettä. Jos en tykkää jaloista niin mitä sitten? se on mun mielipide. Ei kaikki ihaile samoja asioita.
-jos et tykkää niin voitko olla kommentoimatta? Aloittaja ei kysynyt kenenkään mielipidettä reisistään ja on tuotteeseen itse tyytyväinen.
-Jos alottaja ei kysynyt mielipidettä niin sillon sitä ei tarvitse myös kehuakkaan, kun hän ei sitä kysyny eikös niin?
-Nii just..miksi saa kehua, mutta ei antaa eriävää mielipidettä. Pakko ilmeisesti vaan olla samaa mieltä.
-Jos ei halua arvostelua, miksi jakaa kuvia täällä julkisesti?
-Jos ei halua arvostelua, miksi jakaa kuvia täällä julkisesti?
Sama teema jatkuu kodinsisustus sivuilla. Aloittaja laittaa ennen ja jälkeen kuvan kodistaan "vihdoinkin saatiin koti meidän näköseksi rempan jäljiltä".. kommentteja satelee:
-Upea koti!
-Mahtava muutos!
-Kivat sävyt!
-Pitäisköhän itsekin ruveta remppaamaan.. :D
-Mistä tuolit hankittu?
-Mä maalaisin seinät vihreeksi.
-Siirrä sohvan ja telkkarin paikkaa.
-Vaihtasin maton kokonaan eri sävykseksi.
-Sama.. niin mäkin vaihtaisin.
-Sama.. niin mäkin vaihtaisin.
Aloittaja vastaa: "kiitos olen tyytyväinen näin ja näihin väreihin"
-Miksi kuulut sitten ryhmään nimeltään "kodit sekaisin" jos et voi asettaa tavaroitasi niin.
U S KO M A T O N T A !? Ja nämä kaksi ovat erittäin kaunissävytteisiä ja lyhennettyjä esimerkkejä vain.Todellisuudessa näitä on toinen toistaan pahempia ja väittely siitä eikö voi kommentoida ikävästi jonkun reisiä, koska niitä on myös kehuttukin, voi todellisuudessa jatkua useamman päivän ajan. Sanoisiko joku todella tuntemattomalle ihmiselle kadulla, että sun reidet on liian lihaksikkaat mun makuun? Enpä usko! Mutta kyllä joku voisi kehun heittää, jos uskaltaa.
Itse omistan aika suorasukaisen suun, kuitenkin yritän välttää osallistumasta kenenkään tuntemattoman henkilön negatiiviseen arvosteluun. Kehun helposti etenkin ihmisten vaatteita tai heidän ulkoista kauneuttaan (kauneus on katsojan silmässä) tai auraa todella suoraankin, vaikka kyseinen henkilö ei olisi minulle entuudestaan tuttu tai opin henkilöä vasta tuntemaan. Olen usein saanut arvostelevia katseita kehuessani, ihan kuin olisin mielinkielin vain huomion takia, kieli ruskeana. Ei suinkaan, ei todella ole tapaista! Suomalaisessa kulttuurissamme olemme aika varautuneita ja arkoja lähestymään toisia ihmisiä. Vapautuneita hymyn pilkahduksia tuntemattomille kanssakulkijoille ei juurikaan arjessa näy. Päästäessäni kehuoksennuksen suustani, tulee pieni morkkis. Olisko sittenkin pitänyt jättää sanomatta, että ei vain luule minun olevan jotain vailla.
Toisaalta kehujen vastaanottaminen on myös toinen haaste. Itse olen siinä ainakin todella huono. Siitä huolimatta viimeviikolla koko synkkä pilvi lähti pääni päältä, kun roskakatoksen alla näin naapurini. Naapurini, joka harva se päivä moikkaa ja kävelee vastaa. Joskus vaihdetaan sana, joskus useampikin. Naapurini katsoi minua monttu auki "onko tuo vauva sun?".. "milloin, mitä, millä mahalla??".. Olen kävellyt raskaana ollessaankin häntä vastaan useasti. Kerroin tietenkin, ettei se maha nyt pieni suinkaan ollut. Seuraavaksi hän sanoi, että näytän kuin suoraan Fitness lehden kannessa olevalta urheilijalta. Toki tiedän, että housujen kokoni on nyt vähintäänkin L joissain jopa XL, kiitos takapuoleni, joten todellakaan hänen sanomansa ei ole realistinen. Hänen silmissään kuitenkin olen hyvässä kunnossa ja tämä riitti minulle. Tämä nosti hymyn kasvoilleni. Olen paljon lähiaikoina kamppaillut ulkoisen olemukseni kanssa. Haluan palautua ensi alkuun ihan ilman poppaskonsteja joten omaa peilikuvaa on vaikea katsoa, puhumattakaan vaatteiden ostamisesta, etenkään sovittamisesta. Se, että jo kaksi tuntematonta samalla viikolla on kehunut palautumistani ja sitä miten hyväkuntoiselta näytän, merkitsee enemmän, kuin he tietävätkään. He ovat antaneet lisäpäiviä jaksaa tämän vartalon kanssa mikä minulla nyt on. He toivat kestohymyn mun kasvoille tietämättään. Tuolloin minä tajusin, ettei minunkaan kehut varmasti sen pahempaa vahinkoa saa aikaseksi ja olen ehkä tiedostamatta joskus piristänyt jonkun päivää.
Se pelko ihmisillä tuntuu olevan, että ei uskalleta/haluta kehua "ettei nouse kusi päähän". Äärimmäisessä tilanteessa tunnetaan jopa kateutta ja ollaan hiljaa vain siksi, että ollaan niin kateellisia. En tiedä mihin kategoriaan nämä nettiarvostelijat kuuluu. Ne jotka eivät ymmärrä sitä mikä ero on oikeasti siinä, että aloittajan reisiä saa kehua vaikka hän ei sitä kysynyt, mutta haukkua ei saa. Se ei mene järkeen vaikka kuinka rautalangasta väännettäisiin. Jos olen kateellinen jollekin sanon senkin äänen "olen niin kateellinen sun hiuksista". Pikkusiskon kanssa on tapana sanoa "on niin nätti, että vit*ttaa!" :D
Joillain ihmisillä tuntuu olevan tapana purkaa omaa epävarmuuttaan, kateutta tai huonoa päiväänsä netissä toisten kuvien alle. Kun sä kerran itsesi esille laitat, niin se on sitten vapaata riistaa. Joku saattaa kysyä neuvoa ryhmässä: "Voinko pestä hiukset hammastahnalla?" useampi vastaa "käytä maalaisjärkeä". Asioiden ohittaminen netissä tuntuu olevan osalle haastavaa. On pakko kommentoida jotain, edes alentavaan sävyyn mieluimmin, kun skrollaisi ohi itseään ärsyttävän asian ja säästäisi muut mielipahalta. Jos ei osaa sanoa mitään järkevää, miksi edes vaivata itseään ärsyyntymällä? Minut on kerran häpäisty nettiryhmässä, tahallisesti ja se ei todella ollut mukavaa. En ollut todellakaan ollut tehnyt mitään ansaitakseni sellaista häpäisyä. Mieli teki sanoa pari valittua sanaa, julkisesti tälle huutelijalle. En halunnut kuitenkaan alentua samalle tasolle vaan sanoa asiat kasvotusten niin kuin olisi tämän häpäisijänkin pitänyt tehdä alun perin. Selvästi oli jotain jäänyt hampaankoloon. Tilanne ei olisi eskaloitunut.
Kaiken tämä takana on meille viesti. Etenkin netinkäyttäjille, mutta myös ihan tähän maanpäälliseen elämäänkin. Jos teidän mielipidettä ei kysytä älkää sitä antako JOS se on negatiivista. Ei kehu haavaa tee eli kehua saa aina kysytään tai ei. Se voi luoda hymyn synkemmänkin kasvoille. Tekeekö kysymätön haukku ihmiselle mitään hyvää? Sitä voi pohtia. Rehellinen saa ja pitää olla JOS sitä kysytään, mutta jos sitä ei ole kysytty pidetään mölyt mahassa ja hymyt ihmisten kasvoilla!
Muistakaamme ilahduttaa toisiamme. Itse pyrin sanomaan jotain kivaa edes kerran päivässä jollekin. Kauniit sanat ovat ilmaisia ja tuo itsellekin hyvän mielen. Hyvän mielen jakaminen rikastuttaa vähintäänkin yhtä paljon, kuin sen vastaanottaminen. Jollei enemmänkin.
Hyvät yöt!
Itse omistan aika suorasukaisen suun, kuitenkin yritän välttää osallistumasta kenenkään tuntemattoman henkilön negatiiviseen arvosteluun. Kehun helposti etenkin ihmisten vaatteita tai heidän ulkoista kauneuttaan (kauneus on katsojan silmässä) tai auraa todella suoraankin, vaikka kyseinen henkilö ei olisi minulle entuudestaan tuttu tai opin henkilöä vasta tuntemaan. Olen usein saanut arvostelevia katseita kehuessani, ihan kuin olisin mielinkielin vain huomion takia, kieli ruskeana. Ei suinkaan, ei todella ole tapaista! Suomalaisessa kulttuurissamme olemme aika varautuneita ja arkoja lähestymään toisia ihmisiä. Vapautuneita hymyn pilkahduksia tuntemattomille kanssakulkijoille ei juurikaan arjessa näy. Päästäessäni kehuoksennuksen suustani, tulee pieni morkkis. Olisko sittenkin pitänyt jättää sanomatta, että ei vain luule minun olevan jotain vailla.
Toisaalta kehujen vastaanottaminen on myös toinen haaste. Itse olen siinä ainakin todella huono. Siitä huolimatta viimeviikolla koko synkkä pilvi lähti pääni päältä, kun roskakatoksen alla näin naapurini. Naapurini, joka harva se päivä moikkaa ja kävelee vastaa. Joskus vaihdetaan sana, joskus useampikin. Naapurini katsoi minua monttu auki "onko tuo vauva sun?".. "milloin, mitä, millä mahalla??".. Olen kävellyt raskaana ollessaankin häntä vastaan useasti. Kerroin tietenkin, ettei se maha nyt pieni suinkaan ollut. Seuraavaksi hän sanoi, että näytän kuin suoraan Fitness lehden kannessa olevalta urheilijalta. Toki tiedän, että housujen kokoni on nyt vähintäänkin L joissain jopa XL, kiitos takapuoleni, joten todellakaan hänen sanomansa ei ole realistinen. Hänen silmissään kuitenkin olen hyvässä kunnossa ja tämä riitti minulle. Tämä nosti hymyn kasvoilleni. Olen paljon lähiaikoina kamppaillut ulkoisen olemukseni kanssa. Haluan palautua ensi alkuun ihan ilman poppaskonsteja joten omaa peilikuvaa on vaikea katsoa, puhumattakaan vaatteiden ostamisesta, etenkään sovittamisesta. Se, että jo kaksi tuntematonta samalla viikolla on kehunut palautumistani ja sitä miten hyväkuntoiselta näytän, merkitsee enemmän, kuin he tietävätkään. He ovat antaneet lisäpäiviä jaksaa tämän vartalon kanssa mikä minulla nyt on. He toivat kestohymyn mun kasvoille tietämättään. Tuolloin minä tajusin, ettei minunkaan kehut varmasti sen pahempaa vahinkoa saa aikaseksi ja olen ehkä tiedostamatta joskus piristänyt jonkun päivää.
Se pelko ihmisillä tuntuu olevan, että ei uskalleta/haluta kehua "ettei nouse kusi päähän". Äärimmäisessä tilanteessa tunnetaan jopa kateutta ja ollaan hiljaa vain siksi, että ollaan niin kateellisia. En tiedä mihin kategoriaan nämä nettiarvostelijat kuuluu. Ne jotka eivät ymmärrä sitä mikä ero on oikeasti siinä, että aloittajan reisiä saa kehua vaikka hän ei sitä kysynyt, mutta haukkua ei saa. Se ei mene järkeen vaikka kuinka rautalangasta väännettäisiin. Jos olen kateellinen jollekin sanon senkin äänen "olen niin kateellinen sun hiuksista". Pikkusiskon kanssa on tapana sanoa "on niin nätti, että vit*ttaa!" :D
Joillain ihmisillä tuntuu olevan tapana purkaa omaa epävarmuuttaan, kateutta tai huonoa päiväänsä netissä toisten kuvien alle. Kun sä kerran itsesi esille laitat, niin se on sitten vapaata riistaa. Joku saattaa kysyä neuvoa ryhmässä: "Voinko pestä hiukset hammastahnalla?" useampi vastaa "käytä maalaisjärkeä". Asioiden ohittaminen netissä tuntuu olevan osalle haastavaa. On pakko kommentoida jotain, edes alentavaan sävyyn mieluimmin, kun skrollaisi ohi itseään ärsyttävän asian ja säästäisi muut mielipahalta. Jos ei osaa sanoa mitään järkevää, miksi edes vaivata itseään ärsyyntymällä? Minut on kerran häpäisty nettiryhmässä, tahallisesti ja se ei todella ollut mukavaa. En ollut todellakaan ollut tehnyt mitään ansaitakseni sellaista häpäisyä. Mieli teki sanoa pari valittua sanaa, julkisesti tälle huutelijalle. En halunnut kuitenkaan alentua samalle tasolle vaan sanoa asiat kasvotusten niin kuin olisi tämän häpäisijänkin pitänyt tehdä alun perin. Selvästi oli jotain jäänyt hampaankoloon. Tilanne ei olisi eskaloitunut.
Kaiken tämä takana on meille viesti. Etenkin netinkäyttäjille, mutta myös ihan tähän maanpäälliseen elämäänkin. Jos teidän mielipidettä ei kysytä älkää sitä antako JOS se on negatiivista. Ei kehu haavaa tee eli kehua saa aina kysytään tai ei. Se voi luoda hymyn synkemmänkin kasvoille. Tekeekö kysymätön haukku ihmiselle mitään hyvää? Sitä voi pohtia. Rehellinen saa ja pitää olla JOS sitä kysytään, mutta jos sitä ei ole kysytty pidetään mölyt mahassa ja hymyt ihmisten kasvoilla!
Muistakaamme ilahduttaa toisiamme. Itse pyrin sanomaan jotain kivaa edes kerran päivässä jollekin. Kauniit sanat ovat ilmaisia ja tuo itsellekin hyvän mielen. Hyvän mielen jakaminen rikastuttaa vähintäänkin yhtä paljon, kuin sen vastaanottaminen. Jollei enemmänkin.
Hyvät yöt!
Rakkaudella
Karoliina Jasmine
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti