Minun nimeni on..

 Hullu ja kiireinen viikko taas takana. Oli pääsiäiset ja virpomiset, kastejuhlien järkkäämistä sekä viimeisimpänä lapsimessut. Joskus elämä tuntuu elokuvalta, joskus epäreilulta ja omien sattumien kertominen välillä muistuttaa enemmän tarinointia, kuin todellisuutta. Tällaista tämä on. Elämä. Joillakin vähän värikkäämpää ja tapahtumarikkaampaa, kun taas joillakin tasapaksumpaa. Nuorimmainenkin sai nimensä vihdoin viime viikolla ja se, että juhlat edes saatiin järkättyä oli suoranainen ihme.  

 

Kinuski & Vadelmatuorejuusto täytteinen kakku

gluteeniton Red velvet

 

 

Kaikki vuokranmaksut ja juhlien järkkääminen oli suunniteltu palkkatuloni mukaan, jonka maksupäivä oli pääsiäisen jälkeen tiistaina. Odotin siis saavani sen palkkasumman minkä töistäni nyt saa äitiysloman aikana. Kun tililleni sitten viimein pompsahti raha sen suuruus sai ratkeamaan puoliksi naurusta, puoliksi itkusta. Tilille oli tullut vähän reilu 200e. Siitäkö minun pitäisi nyt kuukauden vuokra maksaa ja juhlat järjestää? NOT GONNA HAPPEN!.. Miten sattuikin just sopivasti. Tässä kuussa ja juuri tämän tulon alla, jonka varaan kaikki oli jätetty. Seuraavana päivänä tuli sitten Kelastakin kirje.. asumistuki lakkautettu 1. 3 lähtien. Jaha. Nytkö sitten päättivät vasta minulle ilmoittaa? Just sopivasti tämäkin. Oliko vielä muuta? Puheluita soitellessa ja eri toimistoilla juostessa menikin sitten ne muutamat päivät joina piti shoppailla, kokkailla ja järjestää. Onneksi loppuviikosta monen mutkan ja päiden yhteen lyömisten jälkeen saatiin juhlat pystyyn ja tilille vähän sitä tarvitsemaa rahaakin. Asumistuesta laitettiin kiireellä uusi päivityshakemus menemään. Olin itse senkin moannut. Asumistukihakemusta päivittäessä on koko litanian lopussa, joku hakanen joka piri ruksata, että todistaa tietojen olevan oikeat. Tarkastushakemus oli jäänyt siis keskeneräiseksi. Tässä hyvä opetus kaikille: Älä täyttelee mitään tuloihisi, työhön tai kouluusi kohdistuvia hakemuksia aamun pikkutunneilla pienen pienellä puhelimen näytöllä!

 

Juhlat oli ihanat. En ollut liian stressaantunut, kerrankin. Oli aikaa istua ja keskustella enkä pelkästään pörrännyt hellan välissä. Halusin näistä hyvät juhlat siitäkin syystä, että, luultavasti juhlat järjestettiin viimeistä kertaa. Setäni, edesmenneen isäni puolelta toimi meille kastepappina. On aina ihana nähdä setääni (usein vain työn merkeissä tosin), kun hän on kuitenkin ihminen joka tunsi isäni ja tulee olo, että tätä kautta voin liittää myös isäni lapseni kastajaisiin. Lapseni kummit muodostui ihmisistä, keillä on tosi iso rooli minun elämässä, tällä hetkellä täällä Helsingissä. Olen todella onnellinen ja onnekas, että olen saanut haalittua täältäkin ympärilleni viiden vuoden aikana ihmisiä jotka haluan pitää osana elämäämme, toivottavasti aina. Kastejuhlissa oli paljon tarjoiltavaa niin kuin aina. Kaikkea en edes kerennyt loppuun tehdä, eikä pöydille olisi enempää mahtunutkaan. Kastemekkona oli äitini nuorena virkkaamaa, erittäin pitkä, kaunis ja myöskin raskas mekko, joka on kaikilla meillä 8 sisaruksella ollut. Kastemekon alareunasta löytyi ompelein kolmen vanhimman sisarukseni nimet, syntymäpäivä, paino sekä pituus. Oikeastaan kahden ensimmäisen. Kolmannesta sisaruksesta oli vain kolme ensimäistä kirjainta. Naurettiin serkun kanssa, että on tullut niin kiire lapsien lisäännyttyä, että jäänyt puolitiehen nimikirjaimet ja loppuja ei ole edes kerennyt mekkoon merkata. Teoria voi ihan hyvin pitää paikkansakin! :D

Nimi valikoitua vasta viikkoa ennen virallista juhlaa. Olen tosi huono nimiasioissa ja itseasiassa kahdelle isommalle lapselle olen antanut vain toiset nimet. Afrikkalaiset isovanhemmat ovat antaneet koululaisilleni etunimet sekä heimonimet. Nigeriassa usein nimi muodostuu kolmesta nimestä. Ensimmäinen nimi on kansainvälinen, toinen äidin puolelta ja kolmas sitten heimonimi. Kaikki ei toki tällä tavoin silti nimiä anna. Harkitsin kauan, että annan vain 2 nimeä. Kansainvälisen ja heimonimen, mutta koska pähkäilin todella kovasti kahden etunimen välillä päätin jättää toisen etunimivaihtoehdon toiseksi nimeksi. Yritän valita etunimeksi nimiä joita on suomalaisenkin helppoa lausua, kuitenkin Suomessa asutaan ja ollaan, mutta jos joskus siivet ottavat alleen niin ulkomaalainenkin osaa lausua ilman esim. suomalaista ärrää. Nimeksi pienokainen sai siis Jeremiah Rafael Idahosa. Jeremiaan halusin nimeen siksi, koska se oli 2 vuotta vanhemman (hän korjaisi tähän väliin 2,5 vuotta) veljeni toinen nimi ja hän nukkui pois muutama vuosi sitten. Jeremiah nimi on mielestäni myös todella kaunis ja nimen taustalla oleva ajatus tekee siitä vielä merkityksekkäämmän.

Raamatullisilla nimillä on aina merkitys joten valitsen nimiä joilla on jokin tykkäämäni tarkoitus. Jeremiah merkitys englanniksi on "lifted By God" eli Jumala kohottaa. Rafaelhan on enkeli, mutta merkitys raamatussa on "Jumala on parantanut" ja viimeisempänä Idahosa jonka merkitys on "kuuntelen Jumalaa". Aika uskonnollinen nimi siis kaikenkaikkiaan. Nyt olen siis onnellinen Jeremiah pojan äippä.

Hyvää alkanutta aurinkoista ja lumetonta viikkoa! (Kirjoitin tämän kirjoituksen eilen sisällä istuessa ja ihaillessa auringon paistetta. Tänä aamuna heräsin lumisateeseen.. ei ihan mennyt niin kuin piti.)

Rakkaudella

Karoliina Jasmine