Reeniä reeniä!

Jee! Netti toimii taas koneellakin ja saan jälleen kuvia latailtua. Puhelimenikin on korjauksessa joten käytössä vain erittäin vanha telefooni ja siksi sillä raapustaminen on melkoista puuhaa! Ajattelin tehdä myös joistain aiheista piakkoin vähän videota, koska jotkut aihealueet koskettaa itseä sillä mittakaavalla, että kirjoitus ei varmasti toisi esiin kaikke mitä haluan (JOS OSAAN).

Mutta, kuten otsikko antaa osviittaa niin kuntoilut on aloitettu! Vedin eilen yöllä ekat juoksulenkit ja tuntui ihan hyvältä. Jotkut kerkesi Instagramin puolella nähdäkin pienen videopätkän viimeyön tunnelmista. Ensimäinen lenkki pitkän tauon jälkeen on se haastavin ja hankalin. Veri maistuu suussa ja hiki puskee pintaan. Menee aikaa ennenkuin kuntoiluun taas tottuu ja siitä alkaa nauttia. Juurikin siitä syystä vetäsen aina ensi alkuun pienemmän lenkin ihan vain siksi, että testaan omaa kuntoani ja kuulostelen kroppaa. Lenkin päätteeksi pikku spurtti ja muutama kyykky. Tuo sama tylsä metodi on nyt toistunut jokaisen raskaudesta palautumisen aikana.

Jeremiah on nyt 3kk ja viimeisin lenkki mitä tein taisi olla hänen kolmannen raskaus kuukauden aikana.. siitä on siis aikaa. Noahin, joka on nyt vähän reilu 2v, odotusaikana kävin kuntosalilla melkein päivittäin ennen tai jälkeen työpäivän melkeinpä odotusajan loppuun asti. Palautuminen Noahin raskausajasta tapahtuikin siksi melko nopeasti ja kivuttomasti. Olen huomannut, että vartaloni toimii siten, että odotusaikana paino nousee siihen tiettyyn painoon ns. ylärajaan, tein mitä tahansa, mutta suurinosa ylimääräisestä jää kuitenkin synnärille. Synnytyksen jälkeen olen mutaman viikon suhteellisen hoikka siihen nähden, että juuri olen saanut vauvan. Imetys kuitenkin kasvattaa minulla ruokahaluja sen verran, että kun synnytyksestä on kulunut tarpeeksi aikaa, alkaa paino taas nousta ja turvottaa. Olen siis isommassa kunnossa noin kuukausi synnytyksen jälkeen, kuin esim, heti seuraavana päivänä synnytyksestä (en muodollisesti, vaan painollisesti). Puoli vuotta synnytyksestä on vatsani jo palautunut ja reisiin/lantion palautumiseen menee noin vuosi. Näin yleensä.

Lupailin jo etukäteen, etten tee minkäänlaista eforttia ensimäiseen puoleen vuoteen palautumiseni edesauttamiseksi. Se johtuu siitä, että olen huomannut vartaloni noudattavan palautumisen suhteen melkeinpä samaa kaavaa urheilin tai en. Kuitenkin viimeinen 3kk on tuntunut vähintään puolelta vuodelta ja on vaikea "maata laakereillaan". Liikunta on aina ollut osa minua ja olenkin harrastanut, jos minkämoista urheilua ihan kilpatasollakin. Kotona olen iltaisin ihan tottumuksesta silloin tällöin vetänyt pienet jumpat, mutta ne ei kyllä minkäänlaista huippukuntoa tuo.

Mikä sai minut lenkille? Ihan vain se, kun katsoin minusta otettuja kuvia ja nuo kuvat ei aina vastaakkaan sitä miltä luulee näyttävänsä. Sen lisäksi yhdetkään, ei yhdetkään normaalit housut, edes raskausajan housut mahdu ylleni. Legginseissä on kuljettu jo pitkään. Ensin odotusajan ja nyt synnytyksen jälkeenkin. Onneksi nyt on kesä, että se ei sinänsä haittaa, mutta rakastan pukeutumista ja onhan se tylsää, että pukeutuminen rajautuu oman suuruuden takia. Isoja housuja omistan kyllä monet, mutta en mahdu edes niihin.. kaikista suurimpiin. Urheilu on osa minua ja ollut aina minulle terappeuttista. Urheilu ei ole siis pelkästään pakkomielteistä tietyn vartalotyypin hakemista vaan nautinnollista. Jos pitäisi valita päikkäreiden ja liikunnan väliltä niin kyllä mielummin valitsisin sen urheiliharrastuksen lepäämisen sijasta. Sama kyllä pätee syömiseen. Ruokailu versus lepo niin kyllä se ruoka vetää pidemmän korren. Ehkä siksi mä olen aina niin väsynyt ja pullea.. ha ha.

Kuntoilu ja imetys eivät aina ole sopineet minulla yhteen. Se on osasyy siihen miksi yritin venyttää kuntoilun alottamista. Olen muutenkin huono juomaan (vettä) niin siihen, kun lisää hikiurheilun ja imetyksen niin lopputulos ei aina ole hyvä. Lenkin jälkeen saattaa olla heikko olo, pyörryttää ja maidontuotanto vähentyy. Jos maidontuontanto vähenee niin kyllä silloin myös jää urheilu minulla tois sijaiseksi. Imetys minulle on kuitenkin tärkeämpi tähän hetkeen, kuin se palautuminen.

Aloitin nyt tämän juoksuhomman rennon letkeällä otteella eli mitään super timmiyttä ei tässä tavoitella pienellä aikataululla, jos ollenkaan, vaan hyvää oloa! Se, että mahtuisi niihin farkkuihin vaikkapa puolen vuoden sisään olisi kiva plussa.

On yllättävän vaikeaa hyväksyä muuttunutta vartaloaan, vaikka tiedostaa syyn asialle. Tiedostan myös sen ettei kaikkea kroppa toimi samalla nopeudella, mutta silti, oma yksilöllinenkin nopeus voi tuntua liian hitaalta. Kyllä täytyy hattua nostaa niille, jotka pystyvät rehellisesti olemaan onnellisia jokaisesta raskauden tuomasta kilosta ja muodosta. Olisi itsekin heiltä hieman opittavaa.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Rakkaudella

Karoliina Jasmine

Minustako yrittäjä?

Siitä on jo kuukausi, kun viimeksi kirjoitellut. Halu kirjoittaa on ollut suuri, mutta Jeremiah on aika yöpainoitteinen vauva (nukahtaa 1-2 yöllä) niin olen painanut pään suoraan tyynyyn kirjoittamisen sijasta. Päivisin juuri ei kerkeä koneella edes istua, kun täytyy koko ajan tehdä sitä sun tätä. Nyt kun olin valmis taas kirjoittelemaan, taapero heitti limut mun mokkulan päälle ja mokkula ei enään yhdistä tietokoneeseen. Nyt siis taas käytössä pelkkä pieni puhelin jolla raapustelen. Kirjoittamista enemmän ärsyttää se, etten saa kameran kuvia koneen kautta puhelimeen, kun ei ole sitä nettiä !

Eniveis. Olen miettinyt yrittäjyyttä suurella innostuksella ja usein miettinyt sitä miten kiva olisi olla yrittäjä. Rakastan lastenvaatteita ja vaatteita ylipäätään, aina olen rakastanut joten joskus haaveilin omasta  vaatebrändistä. Olen myös haaveillut kaikesta taiteellisesta ihan leipomoon asti. Yrittäjyys olisi aika kivaa, kun sitä ulkopuolisin silmin katsoo näkemättä sitä työmäärää ja stressiä mitä se oikeasti pitää sisällään. Epäonnistumisista puhumattakaan.

Haaveet on suuria, mutta ne on tehty toteutettavaksi. Olisiko minusta siihen ja onko kaikki todella niin mustavalkoista? Sitä minä pohdin ja olen jättänyt haaveeni vain ajatuksen tasolle ja kerron teille miksi.

Kun lapsi on rintaruokinnalla, on aikaa selailla puhelimella eri formaatteja. Tämän vuoksi usein puhun somessa tapahtuvista asioista. Some on aika mahtava juttu yrittäjille ja juurikin somen takia olen edes harkinnut yrittäjyyttä. Nykypäivänä some on valtava ponnistuslauta yrittäjille, täytyy vain keksiä joku juttu mikä iskee ja kunnolla. Kun onnistut myymään ideasi somen käyttäjille, se leviää kulovalkean lailla ja ennenkuin huomataan on kyseessä jo "miljonaa bisnes". Näin helppoa on käyttää somea markkinoinnissa omalle yritykselle. Olen seurannut sivusta muutamaakin menestystarinaa jossa henkilö on keksinyt uniikin idean myydä Facebookissa jotain ja kysyntä on ollut niin suuri, että nykyään pikku sivutyönä alkanut homma on muuttunut räjähdysmäisellä vauhdilla oikeaksi yritystoiminnaksi. Nämä menestystarinat motivoi todenteolla. Ja juuri tämän helppouden takia olen tosissaan joskus miettinyt yrittäjyyttä, mutta. 

Sitten tulee se iso MUTTA. Somessa on kääntöpuolensa. Ihmisillä on enemmän valtaa tuoda asioita esille niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Melkeinpä  jokaisella yrityksellä tulee olla Facebook ja instagram, jotta voitaisiin tavoittaa kaikki asiakkaat, herättää kiinnostusta ja mainostaa. Kyseisten formaattien kautta pääsee myös kritiikki helposti esiin ja kärpäsestä voi muodostua hyvinkin nopeasti härkänen. Onko tähän kaikki yritykset varautuneet? Siihen en osaa vastata, mutta erilaisia reagointeja olen negatiivisiin kommentteihin silti nähnyt. Osa ei huomio, osa pahoittelee, osa puolustelee ja osa selittelee. Kritiikkiin vastaaminen täytyy olla suht neutraalia, mutta silti siihen tulee vastata jotta asiakaspalveluun ollaan tyytyväisiä. Maine saattaa rapista jokaisesta väärästä vastauksesta ja asiakaskunta suppeentua. Yrityksille vääjäämättä tulee jossain vaiheessa jotain tilanteita ettei kaikkea asiakaskuntaa saada millään tyytyväiseksi vaan aina joku kokee epäoikeudenmukaisuutta. Yksi haluaa sitä ja toinen tuota ja kaikki valitukset päätyvät yrityksen julkiselle seinälle. Tätä se on pahimmillaan, yrittäjyys ja some. Tottakai reklamaatioita pitää ja täytyy tehdä, jotta yritys saisi kaiken mahdollisen tiedon tuotteidensa vioista ja mitä voitaisiin kehittää. Valitettavasti vain tuntuu, että suurin osa jää valittelemaan asiaa kaveriporukan kesken tai sitten sielä näyttävällä paikalla eli Somessa. Tekeekö nykypäivänä monikaan rekloja esim. suoraan yritykseen?

Olen melko itsekriittinen ihminen ja olen miettinyt joskus, että jos joku olisi aina ruikuttamassa sitä ja toinen tuota ja haukkumassa minun keksimääni ideaani julkisen paineen alla niin repäisin varmaan liitoksista. En varmastikaan osaisi olla se rakentavasti takaisin vastaava yrittäjä sillä miellyttämisen halu minulla on suuri. Se, että kaikki asiakkaani olisivat tyytyväisiä olisi varmasti suurin prioriteettini ja se mahdottomin. Ihmiset osaavat olla tosi ilkeitäkin, jos he ei jostain pidä. Haukutaan kaikki läpikotaisin jokaisella sivustolla laadusta ideaan ja jopa suunnittelijoihin. Tämä on somen varjopuoli jota itse en välttämättä purematta nielisi. Tuntuu, että ihmiset ovat tyytymättömimpiä nyt kuin koskaan. Odotetaan hyvää laatua (joka maksaa) halvalla hinnalla (ei laadukasta) ja kaiken kukkuraksi odotetaan, että esim. Vaatteet pysyvät uudenveroisina käyttämisestä huolimatta.

Yrittäjyys niin ihana asia, kun löytyy asiakaskunta ja kaikki toimii, mutta pahimmillaan se harjoittaa kovemmalla yrittäjän vahvana syypäänä some.

Terkut kaikille yrittäjille ja pitäkää lippu korkealla!

Rakkaudella

Karoliina Jasmine